sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Grand Canyon on reikä maapallossa

Retkemme Grand Canyonille kesti "Betsyllä", eli rakkaalla 4.0l V6 Mustangillamme täydet 12 tuntia ja 20 gallonaa huolimatta 90 mph:n keskinopeudesta. Olimme valinneet koilisreitin toisin kuin 99% turisteista päästäksemme näkemään Ison Kanjonin täydessä rauhassa. Reittimme johti Nevadasta Utahin kautta ja edelleen Arizonan aavikon läpi. Ajoimme tuntitolkulla näkemättä, tietä lukuunottamatta jälkeäkään ihmisestä. Maisemaa hallitsi horisontista horisonttiin tasainen hiekka-aavikko ja kaukana siintävät punakylkiset liuskekivivuoret. Silloin tällöin vastaan tuli entisten pioneerien henkeä kunnioittaen karavaanari. Tosin näiden vankkurit olivat vaihtuneet täysikokoisen turistibussin kokoiseen asuntoautoon, jonka perässä saattoi olla hinauksessa Hummeri tai joku pienempi maastoauto paikallisia siirtymisiä varten. Toisin sanoen mittakaava hämärtyi mukavasti jo matkan varrella.


Kaibab-Paiute -intiaanireservaatin jälkeen tie alko johtaa loivasti ylöspäin ja maisema vaihtua tiheään havupuuvyöhykkeeseen. Lopulta tuntui kuin olisi ajellut Kirkkonummen takametsissä. Ilma oli kylmempää ja röyhkeät peurat laidunsivat mutkaisten teiden reunuksilla. Maasto oli myös muuttunut melko tasaiseksi ja näköalattomaksi. Siksi vaikutelma oli sitäkin suurempi kun lopulta auringon laskiessa saavuimme Grand Canoynille. Tuota loputonta rotkoa ei edes voinut havaita yli sadan metrin päästä reunasta.

Mahtavimmankin sinfonian vaikuttavin hetki voi olla tauko. Myös luonnossa suuriman vaikutuksen voi tehdä jokin, mitä ei ole edes olemassa: loputon tyhjä tila maankuoressa ja sitä ympäröivä täydellinen äänettömyys. Jotain sellaista syvästi vavahduttavaa koimme seistessämme käsi kädessä Grand Canyonin North Rimmillä, askeleen päässä kilometrin pudotuksesta. Sellaisina hetkinä ihminen tuntee oman pienuutensa. Sellaisina hetkinä asiat myös asettuvat oikeaan tärkeysjärjestykseen ja ajatukset kirkastuvat - todellakin, mainonnassakin saa aikaan suuremman vaikutuksen kun malttaa sanoa asiansa kuiskaten muiden huutaessa, kun malttaa jättää paljon tyhjää tilaa oman sanomansa ympärille.

Ugh.


Missä Reno luuraa?

Varoitus! Älä lue tätä kylvyssä.

Seuraavaksi pieni katsaus viestinnän ehkäpä yleisimpään muotoon, eli kieltoihin ja varoituksiin. Tämän viestinnän lajin me jokainen opimme tuntemaan nahoissamme jo muutaman kuukauden ikäisinä. Siinä missä lapsina osaamme lukea viestin äidin kulmankurtistuksista, osaamme aikuisina tulkita mitä moninaisinta informaatiografiikkaa. Yhdysvalloissa, jossa englanti rullaa, ovat kiellot ja ja varoitukset yleensä aukikirjoitettuja, joten tulkinnalle ei jää varaa. Tämä helpottaa myös oikeudenkäyntejä, mikäli joku on rikkonut kïeltoja tai rikkonut itsensä varoituksen ollessa puuttellinen.








perjantai 17. lokakuuta 2008

Autokategoriaan perehtyminen

Tunne kilpailijasi, niin tunnet itsesi, sanoi Suntsukin aikoinaan.


Noh, härkää sarvista ja tuumasta toimeen. Tutustuimme täkäläiseen eko-autoiluun. Valitsimme tarkoitukseen vuoden 2008 Ford Mustangin, koska speksien mukaan se oli varustettu "fuel economyllä", eli 4.0 litran V6:lla, joka kehittää 210 hp:tä. Tarkoituksenamme oli kruisailla vähän Vegasia ympäri ja testata pääsemmekö gallonalla pariakymmentä mailia.



Noh, taloudellisessa ajossa on muistettava muutama keskeinen pointti. Ensinnäkin tärkeää on rivakka kiihdytys tasaiseen ajonopeuteen, mikä muuten tässä autossa aiheutti outoa vinguntaa. Toinen tärkeä seikka on ylimääräisen kattokuorman poisto, joten kokeilimme ajoa myös ilman hattuja. Viimeisenä ja ehkäpä tärkeimpänä voisi pitää ennakoivaa ajoa. Katsoimmekin IP Ension kanssa hyvin tarkkaan, ettemme jääneet risteyksissä punaisiin valoihin.

Noh, tässä kuvasatoa ensimmäiseltä testisessiolta The Stripiltä. Testitulokset tulevat sitten joskus. Pidätelkää hengitystä. Auton puolustukseksi pitää heti alkuun sanoa, että Las Vegasin Strip on ehkä maailman epätaloudellisin katu testata kaupunkiautoilun ekonomisuutta. Oli siellä kuulkaas vaan senveran kasinoita, joissa piti piipahdella!

Jotta siis sillalailla.



keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Seuraava aamu Vegasin tyyliin

Huonepalvelu toimittaa suoraan ammeeseen.

ECHO-palkinnon nappaaminen Jay Lenolta

ECHO-gaalailta järjestettiin 14.10 siisNIINkertakaikkisenhulppealla Bellagio kasinolla. Paikalla oli noin tuhat International ECHO Awardin loppukilpailijaa sekä markkinoinnin vispikermaa ympäri maapalloa. Tutustuimme useisiin mielenkiintoisiin tyyppeihin ja pelikortit vaihtoivat omistajaa niin että viuhui. Tunnelma oli katossa, joka sekin oli huiman korkealla. Varsinaisessa gaalassa Today Night Shown isäntä Jay Leno toimi houstina ja veti tukevalla stand-upilla monituntisen illan niinsanotusti nippuun.

Olimme uramme tähänastisella huipulla ja sen tunsi vahvana jokaista solua myöten. Kun palkittavaksi tuli autokategorian vuoro, purimme pöytäliinaa selkä märkänä. Ja sitten se sieltä lopulta putkahti - Viherjuuri Helsinki palkittiin ensimmäisenä suomalaistoimistona monen vuoden odotuksen jälkeen International ECHO Awardin Certificate of Excellencellä! Siistii. Ei hullumpi suoritus pienen budjetin B2B-kampikselta.

Tätä pitää saada lisää.

Reunoilla The Search Marketing Award -voittajat, keskellä Urpo ja Turpo.

Selkä hellänä taputtelusta jatkoilla.

Mini mallia Malaysia

Mitä hittoa? Ruskea kirjekuori.

Sisältä löytyy mustavalkoisia salaa otettuja valokuvia lentokoneeseen lastattavasta kontista, lipun kanta ja CD-levy. Viesti kertoo jotain hämärää olevan tapahtumassa.

Toinen kirjekuori. Sisältä löytyy taas mustavalkoisia salaa otettuja valokuvia kontista, lipun kanta ja CD-levy. Viesti kertoo jotain hämärää olevan tapahtumassa.

Taas hiton kirjekuori. Ja taas sisällä mustavalkoisia valokuvia ja muuta roinaa ja sama mystinen tarina jatkuu. CD-levyltä paljastuu kyseessä olleen ensimmäisten Minien rahtauksen Malesiaan.


Tulokset: 40 myytyä Miniä ensimmäisen 4 kuukauden aikana...

Autokategorian ECHO-finalisteja


Sielä se killuu listan ensimmäisenä, meidän oma Auris Road Rally. Kävimme ihastelemassa omaa ja rakkaiden kilpakumppaniemme töitä ECHO-näyttelyssä. Tässäkin kisassa huomaa, että skabapresikseen on panostettu roppakaupalla tunteja. Näimme erilaisia videoesityksiä, 3D-animointeja ja ties mitä kani-hatusta-presejä. Meidänkin duunista oli tehty viimeisen päälle kieliversiot, mutta sirkustemppuihin meillä ei jäänyt aikaa. Selitykset sikseen. Taso oli erittäin korkea. Kilpailuehdotuksia oli lähetetty autokategoriaan tkaikkialta maailmasta - ja nyt me pääsimme käpeltelemään niitä kuin pienet fetisistit.






IP Ensio ECHO-finalistien näyttelyssä




Audin suorakirje, jossa peukun lämpö kertoo oletko sopiva ajamaan Audi S3:lla
ja ohjaus kampissaitille.

Saitilla valitaan erilaisista vaihtoehdoista itseä enemmän miellyttävät,
esim omena vai päärynä jne.


Vastaus: et ole profiililtasi sopiva S3:n puikkoihin.
Audi S3. Not for everybody.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Kiwikovaa kamaa: Wayne Pick, New Zealand

Sen vaan sanon, että DMA:n seminaareissa näkee hyvin suoramarkkinoinnin mahdollisuudet. Ne ovat huimat ja pientä suunnitteljaa stimuloivat. Web 2.0:n myötä rehellinen, kaksisuuntainen ja kohderymälleen relevantti kommunikointi jyrää kustannus -ja tunnetehossaan yksisuuntaisesti pönöttävän brändiviestinnän. Mutta älkää käsittäkö väärin. Ei perinteinen media ole katoamassa. Tärkeämpi pointti on viestin sisältö: emootion nostaminen ration yläpuolelle. Hyvä esimerkki siitä on kun Rapp Collins teki monikanavamainontaa lasivillaeristeelle (jota voisi helposti lähteä mainostamaan kategorialleen tyypillisesti, vaikkapa ympäristöystävällisenä ratkaisuna). Tulokset olivat huimat: "Pink Batts: Snug": www.advertolog.com/paedia/reels/2008/04/07/511340/

Rapp Collins New Zealandin luovan johtajan, Wayne Pickin esityksestä "Breaking The Ice: How DM Warms Up Cold Prospects" riittäisi paljon hehkutettavaa. Tähän esitykseen pitää palata vielä paremmalla ajalla. Hän näytti useita heidän tekemia keissejä, joista useimmat olivat yltäneet ECHO-finalisteiksi ja palkinnoille viime vuosina. Loistotyppi, kutsuin kaverin käymään toimistolla kun seuraavan kerran tulee Suomeen.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Suoramarkkinointia: saaliista saalistajaksi


Vaihe I
Satunnainen ohikävelijä profiloidaan demograafisten ominaisuuksiensa mukaan palvelutuote X:n kohderyhmään kuuluvaksi.


Vaihe II
Kohderyhmä joutuu agrassiivisen suoratoimenpiteen alaiseksi ja saa N määrän jakomateriaalia, palautekanavana puhelin. Palvelutuotteelle luvataan toimitus kotiin.


Vaihe III
Kiinnostus on kohtalainen, ajoitus väärä. Kohderyhmä ottaa markkinointiviestin vastaan, muttei osta markkinoitua palvelutuotetta, vaan välittää markkinointiviestin eteenpäin omalla viestillään höystettynä.


Vaihe IV
Viestiä levitetään suoramarkkinointialan ammattilaisten juhlissa. Alkuperäinen markkinointiviesti leviää edelleen, mutta alisteisena kuluttajakentästä kummunneelle viestille.



Opetus:
Käy aitoa dialogia kohderyhmäsi kanssa ja jaa ilmaisia näytteitä.

Odottamaton tuotepromo

Welcome to the bathroom Sir! My name is Michel and I'm in your assistance. Just let me know if there is anything I can get to you - cigars, cologne, warm towels - you name it. Let's make this night a topper! I hope you enjoy your stay.

That's the new fragrance from Burberry, it's quite nice I'm sure you'll like it - kind of spicy and musky - yeah go ahead and put some more. Can't never have too much, can you. Girls are gonna love it.

Thank you. See you soon sir.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

The Strip



The Strip on Las Vegasin pääkatu. Uu jea. Siellä meidänkin hotelli slash casino - The Treasure Island sijaitsee. Täällä on siis niin ihan kaikkea. Joo. Miksi lähteä Jenkeistä ulkomaille kun voi kokea saman yhden kadun varrella: Pariisin, Venetsian, Egyptin, Rooman ja kaikki trooppiset saaret - sekä kasinot. Ja se tunnelma! Vähän kuin hortoilisi loputtomassa Linnanmäen, Itäkeskuksen ja Bingon sekoituksessa. Kaikki vilkkuu ja pärisee.
Jengi smailaa ja tyrkyttää Eiffel-tornin näköistä brenkkumukia nenän alle, annokset on suuria (pisteet GM-safkalle), raha sulaa näpeissä kuin botox-mummo altaalla.

lauantai 11. lokakuuta 2008

Loputon matka Atlantin yli

Määränpäähän 14 tuntia.

Ääripäähän.

Viinaa päähän.

Tähtää päähän.

Unta päähän.

Ottaa päähän.

U.S.A!

Jonon päähän.

Passengers Sifo and Pylkkaenen. This is our last call!


Hierarkia.

Hierarkia kertoo ihmiselle, mikä on minkäkin paikka, mikä johtaa mihinkin ja millä lailla kaikki jäsentyy. Se myös kertoo varsin karusti sen mihin sinä itse tässä suuressa maailmassa kuulut. Etymologisesti "hierarkia"se juontaa juurensa sanoista "hiki" ja "arki".

Hierarkian ulkoiset tunnusmerkit ovat tärkeitä viestejä yhteiskunnassa. Statuksesta saattaa esimerkiksi kertoa yksinkertainen lappu veskassa, joka kertoo ihmisen olevan kansainvälinen lentomatkustaja. Vain tämä pieni lappu estää vartijaa sumuttamasta pippurisuihkeella ulkoiselta olemukseltaan pummin näköistä, penkille leiriytynyttä kaveria.

Sekainen hierarkia johtaa sen sijaan kaaokseen, kuten Lontoon Heatrowin kentällä. Lentokenttäbussit kiertelevät matkalaukkuhangaarien läpi, rullaportaat johtavat tyhjyyteen, kellot kulkevat eri ajassa, tekstiä luetaan oikealta vasemmalle ja kuulutukset ovat vain englanniksi - vaikka olimme tottuneet myös suomeen ja ruotsiin. Emme enää tienneet omaa paikkaamme. Saimme tuta nahoissamme, mitä on hikinen arki juostessamme loputtomia putkimaisia käytäviä sieniomeletin ja oluen tunkiessa sieraimistamme kokolattiamatoille, jonka kuosin oli suunnitellut itse piru 60-luvun LSD-tripillään.

Vahva alku



"Haloo?"
"Nukuit sä vielä?!"
"..öh, en. Paljon kello?"
"Niin paljon, et mä venaan tääl ulkona. Pitää olla kentällä vartin päästä!"
"Mä vedän vaan sukan jalkaan ja hyppään pirssiin."